Ja huomenna on sitten joulukuu. Lapset hurrasivat kuorossa kun kerroin, että nyt saa kääntää kalenterissa uuden kuukauden näkyville. Toinen haluaa huomenna lumiukon tekoon. Toinen aikoo syödä jääpuikkoja. Talvi on kuulemma niiiin ihanaa aikaa.
Ja onhan se joulukuu ihanaa. Adventti eli odotuksen aika.
Pieniä yllätyksiä ja kivaa yhdessä tekemistä.
Kodin koristelua juhlaa varten.
Ja odottamista...
Luimme lapsille Jesajan kirjeestä ennustuksia tulevasta Vapahtajasta.
"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden;
jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus...
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas."
Tämä on minun lempipaikkoja joulunaikaan.
Olen sen monena vuotena kirjoittanut joulukortteihinkin.
Jesaja, kuten muutkin Jumalan profeetat, puhui pelastuksesta, jonka Jumala oli luvannut tulevan. "Jumalan salainen pelastussuunnitelma", kuten eräs lastenraamattu sitä kutsuu.
Sekasorron, epävarmuuden, kuolemanpelon ja epäoikeudenmukaisuuden keskellä elävät löytävät lohdutuksen...siitä, että Jumala on sittenkin se, joka sanoo viimeisen sanan...että tulee aika, jolloin "hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistänsä"...rauha tulee vallitsemaan...ja kaikista ihmeellisin lupaus "eikä kuolemaa ole enää oleva" asettuu voimaan.
Niinpä sytytämme ensimmäisenä adventtina Toivon kynttilän.
No comments:
Post a Comment
Kommentin jättäminen on tervetullutta! Kuka olet, mistä löysit tänne, mitä mietit?